Huh huh niin paljon on tapahtunut kesän ja alkusyksyn aikana etten jaksa kaikkea edes kertoa. Mulla tapahtui pienimuotoinen romahdus, mutta en halua siitä sen enempää puhua mutta voin sanoa että lähellä kuolemaa olin. Haluan vain unohtaa ja antaa sen olla.
Nyt kaikki on taas ihan ok, käyn koulussa, salilla ja yritän vain pärjätä. Elää yhden päivän kerrallaan, vaikka välillä ei millään jaksaisi.Olen yrittänyt olla positiivisempi ja syödä paremmin, kesällä tämä onnistuikin ihan hyvin mutta nyt kun syksy ja arki on alkanut niin voin suoraan sanoa etten tiedä miten tulen kestämään tämän kaiken. Tai siis syksyn, talven, koulun.... lyhyesti sanottuna miten tulen kestämään elämää itseni kanssa, oikeastaan en haluaisikaan jaksaa.
Haluaisin antaa kaiken olla ja käpertyä sänkyyn ja luovuttaa tämän taistelun itseäni vastaan jota en koskaan kuitenkaan tule voittamaan. Mutta sutten taas toisaalta haluan laihtua, laihtua, laihtua! Olen enemmän kuin valmis kuolemaan laihan vartalon takia!
Oikeasti mitä elämällä tekee jos ei ole laiha ja kaunis? Kuulostaa turhamaiselta ja erittäin pinnalliselta, mutta sehän on totta? Eikö vain? Kaikki haluavat olla laihoja ja kauniita? Haluavat olla täydellisiä. Niin se vain on. Ei kukaan varmaan voi rehellisesti sanoa että haluaa olla laihan sijasta lihava? tai haluaa täydellisen ihon sijasta aknen? Tai että haluaa ylipäätään olla ruma mieluummin kuin kaunis? Hyvät ihmiset täällä maailmassa pärjää ja tulee arvostetuksi vain jos on laiha ja kaunis.
Se on karu totuus.
Oh, what a gray and hopeless day
I've got a worried mind
The sun's behind the clouds again
And so am I
I ask the sky
Tell me which way to go, how will I know to shine again?
I've been here before, I've seen it all
And I can't take no more, I mean it
I'll go.
I took a wrong way home.
