LÄSKI LÄSKI LÄSKI

äääääh=( oon syönyt tänään ihan ihan ihan liikaa! miks mun pitää olla tälläne ahne läski possu joka ei osaa hillitä itseään? JA ihan kaikki jotka nään tulevan vaikkapa kadulla vastaan ovat mua sata kertaa laihempia.. ÄÄ masentaa.
PASKA

In my mind I can see how perfect everything could be, but you won’t give us a try.

Ääh taas on vähän tullut luistettua tän blogin kirjottamisen kanssa. Voin nyt heti alkuun sanoa että tästä on tulossa hyvin epäselvä,angstinen ja pitkä postaus. No aluksi haluaisin nyt kertoa teille mun viikonlopusta. Tosi huonosta sellaisesta. Mä nimittäin tapasin perjantaina yksissä bileissä mun eksän. Sen josta luulin päässeeni jo eroon, josta luulin että olin päässyt jo yli, päässyt irti. Mutta en. Meillä oli siis vuosi sitten noin puolen vuoden pituinen suhde, ja päästin todellakin itseni ihastumaan tähän kusipäähän totaalisesti, olin niin onnellinen ja iloinen kun seurustelimme, kunnes tämä kyseinen kusipää loukkasi minua pahimmalla mahdollisella tavalla ja suhteemme loppui.
Olin meidän suhteen jälkeen pahemmassa kunnossa kuin ikinä. Olin masentuneempi kuin koskaan ja siihen aikaan minun syömishäiriöni oli erittäin pahana. Luulin että tämä poika oli jättänyt minut koska olin niin ruma ja lihava ja halusin tehdä asialle jotain. Laihduttaa lisää.
Sitten kuitenkin päätin päästä yli, vaikka sitten väkisin. Päätin olla vahvempi ja päätin etten enää ikinä anna itseni kiintyä liikaa kehenkään ihmiseen, en halunnut olla enää kenestäkään ihmisestä riippuvainen. En halunnut tulla enää ikinä niin säälittäväksi tapaukseksi kuin mitä tuon suhteen jälkeen olin.
Nykyään en päästäkkään ihmisiä lähelleni enkä anna itseni takertua, se on nimittäin osoittautunut hyväksi suojelukeinoksi.
No jokatapauksessa perjantaina sitten kun näin tämän eksäni siellä bileissä perjantaina niin en tuntenut mitään vihaa häntä kohtaan, niin kuin olin ajatellut, ettei minulla riittäisi sitä ihmistä kohtaan mitään muuta kuin hyvin syvää vihaa. Mutta mä tunsinkin vaan samaa lämpöä sitä kohtaan kuin silloin joskus ennen. Juteltiin koko ilta ja meillä oli kivaa yhdessä ja mä annoin itseni taas alkaa kuvitella että meistä voisi tulla jotain ja koko seuraavan päivän odotin että se soittaisi tai ottaisi yhteyttä tai no itseasiassa odotan vieläkin kokoajan. Äh tää on vaan niin kamalaa. Miks mun piti taas tavata se? MIKSI? MIKSI? MIKSI? Mä en vain saa sitä pois mun mielestä, eniten sattuu ajatella ettei meistä koskaan oikeasti tule yhtään mitään ja etten koskaan tule saamaan tätä jätkää enää itselleni. Ettei meillä tule enää koskaan olemaan minkäänlaista tulevaisuutta.PISTE. Miksen vain voi unohtaa koko tyyppiä. Koska olen edelleen rakastunut siihen. Noniin siinä se tuli. Karu totuus. Olisi ihanaa jos ihmisellä ei olisi tunteita. Jos ei tuntisi yhtään mitään.Mä olen nimittäin niin kyllästynyt tuntemaan, tuntemaan vihaa tai surua koska en kauhean usein mitään muuta tunnekkaan.
Syömiset menivät tosi hyvin viime viikolla perjantaihin asti, söin vain 200-500 kaloria päivässä, mutta eilen söin n. 800 ja tänäänkin varmaan yli 1000! ärsyttää niin paljon että tuli tämä hyvä viikko (syömisten kannalta siis) pilattua totaalisesti. No paino on tällä hetkellä 47,8... Äh haluan sen nyt siihen 45 tosi nopeasti! sillon otan itselleni lahjaksi napakorun, ai ai ai cant wait! Huomenna syön korkeintaan 300 kaloria ja menen salille treenaamaan kunnolla, uusi viikko, uusi mahdollisuus!
Ja ainiin ääh sorruin taas tupakkaan.Hyi.

Mä en tajuu mitä tapahtuu, mä vaan havahdun.

I know en ole kirjoitellut pitkään pitkään aikaan. Liian pitkään. Mutta äh en ole vain oikeasti jaksanut, en kirjoittaa tätä blogia enkä tehdä oikeastaan mitään muutakaan. Olen kyllä ylpeä sillä olen kuitenkin treenannut ja urheillut tosi paljon! olen jopa monena päivänä jättäny kouluun menemättä ja mennyt sen sijasta vain salille. Mutta äh ahdistaa... Enemmän varmaan kuin koskaan. Koulussa en oikeasti jaksa käydä. Yleensä päätän aamulla menenkö aamu vai iltapäivä tunneille ja olen itsestäni ylpeä jos jaksan edes pari tuntia siellä istua. MIKÄ MUA VAIVAA? mä en oikeasti tiedä.Mä en jaksa tuhalata ajatuksiani mihinkään muuhun kun laihduttamiseen, kaloreihin, ruokaan, urheiluun yms. Ääh mä oon niin väsynyt tähän...Mä vaan toivon kokoajan jotain muutosta tähän mun kurjaan elämään, mutta en silti itse jaksa edes yrittää muuttaa mitään. Mä olen niin saamaton. Välillä se suututtaa mua niin paljon ja useimmiten en jaksa vaan välittää siitäkään.
Mä rupesin tänään miettimään että milloin oon viimeks ollut onnellinen, ja mä en oikeesti pysty muistamaan sitä aikaa, mulla ei ole mitään käsitystä millon viimeksi olen ollut kunnolla onnellinen tai edes iloinen. Kai semmoisesta on turha edes haaveilla nykyään. Mun koko elämä on ollut jotain helvetin häiriöitä täynnä; syömishäiriö, ahdistuneisuushäiriö,paniikkihäiriö ja ties mitä...Taidan itsekin olla pelkkä häiriö.
Mä en nykyään edes jaksa uskoa että joskus kaikki olisi paremmin. Koska se ON NIIN NÄHTY ettei mikään koskaan muutu vaikka miten paljon yrittäisi. Mut on kai määrätty olemaan surullinen koko elämäni ajan, niin pahalta kuin se tuntuukin. Ainoa hetki kun olen hetken onnellinen on silloin kun kuvittelen ja mietin miten asiat voisivat olla, kuvittelen päässäni itselleni täysin uuden elämän ja hetken mä uskon niihin haaveisiin, ja sitten mä tajuan ja masennun taas. Mikään ei oikeasti tule muuttumaan, mä en vaan enää jaksa uskoa.
Tässä lähiaikoina olen tuhlannut myös paljon aikaa kateellisena olemiseen. Olen katsellut vanhojen kavereitten ja tuttujen facebookkia, ja katson miten paljon heillä on uusia kavereita, paljon bileitä, kiva uusi lukio ja mä olen tasan samassa pisteessä kuin vuosi sitten. Ei sillä et haluaisin viettää mitään hillitöntä kemutus elämää tai sellaista, olen aina ollutkin enemmän semmoinen erakkomainen. Mutta se kaikki saa tuntemaan itseni entistä säälittävämmäksi ja typeräksi.
Yhä useammin tulee sellaisia päiviä että istun vain kotona koska tunnen itseni niin rumaksi ja kertakaikkiaan ällöttäväksi läskiksi enkä halua poistua kotoa...
AINIIN! mun terapeutti sanoi että on nyt niin huolissaan musta että haluaisi että alan käymään säännöllisissä punnituksissa... että semmosta.

Peace!