Hmmm mistä aloittaisin... No lopetin ensinnäkin lukion. Jep ei ollu voimia enää, meen kyllä aikuislukioon vielä tässä kevään aikana kun jaksan, nyt vaan äh jotenki tarviin omaa aikaa.. tai emmä oikeestaa tiiä mitä mä tarviin. Musta vaan tuntuu etten millään saa elämääni järjestykseen, enkä enää ees jaksa yrittää. Aina kun tuntuu et joku asia on ihan hyvin niin joku toinen on kunnolla pielessä. Eikö mun oo vaa tarkotettu olevan onnellinen? Onks se jotenkin määrätty mulle. Shit happens. Ansaitsenko mä oikeesti tän kaiken paskan? Musta on alkanu tuntuu että ehkä mä oikeesti ansaitsen. Miksei mulla koskaan mikään onnistu? MIKSI? tää on HELVETIN epäreilua! Miks joittenkin annetaan olla niin onnellisia ja annetaan elää täydellistä elämää? Ja miks toisten pitää elää kaiken oman ahdistuksen ja muun paskan keskellä. Ja EN OO EES LAIHTUNU. Eli ei mitää ilosta kerrottavaa, taaskaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti